Sota-ajan leikkejä

Se on sota-ajan loppuolia

Penskoja ei vahtina kukkaa, pois silimistä vua, ne ol häiriötekijöitä ja mieluummin mehtää, siel ei voinu kukkaa tehä paljo ilekeysiään! Leikit ol sitä luokkaa, kuka uskalsi, tehhä milloin mittäi! Iha hurjimmat leikit ol mäinlasku kuusellatvasta oksia myöte alas.

Miekii mäni, kun muuttii niin tek, muuten ois nauraneet et uskalla ja pithäse uskaltoo.

Olin sillo just sen ikäne jotta just jalat ylti muaha, mutta kiipeemää ol edellytykset.

Kuuse latvaa 13-15m kiivettii ja sitte vua jalat haralle ja laskettii oksia myöte mahallaa alas, piä ol ylöspäin ja käsillä siäjeltii noppeutta, laskin miekii monta kertoo, se tuntui hurjalta!

Muistan vielläi, ku oksii ol pois välillä niin se ailaatti mahassa, kun vauti kiihty hetkeks sillo.

Sitte sattu yhellä kerralla, jotta jalakani juuttu johonnii oksa huarukkaa ja silärräppäysessä ollii piä alaspäi ja matkoo ol vielä semmose 6-7m, kyllä säikäätti, salaman noppeesti käs tarras oksaan, vaikka olin selkä kuuseen päin, samalla jalaka irtos ja oli oikein päin, tuli ihan hallitusti alas.

Toisettii säikähti sen verra, ei männy kukkaa ennee laskemaan, miulla ol hetkelline arvonnousu kun kävi lähellä kuolemmoo!

Empähä ou vielläi kellekkää kertonna, jäläk kättee uateltuna se oli hullua hommoo.

Mauno Strandén